Miten jääkarhu on sopeutunut arktiseen elämään?

Jääkarhu selviytyy hyvin arktisessa ympäristössä:

• Sen turkki on paksu ja tiheä, muodostuen alus- ja päällyskarvasta. Paksun rasvakerroksen kanssa se antaa hyvän suojan kylmyyttä vastaan.
• Turkki on vettähylkivä, joten uinnin jälkeen se täytyy vain ravistaa kuivaksi.
• Jääkarhun nahka on musta ja imee hyvin lämpöä.
• Karvat ovat putkilomaisia; ne heijastavat ja imevät auringonvaloa sekä taittavat sen kirkkaanvalkoiseksi.
• Jopa 11 cm:n paksuinen rasvakerros on hyvä energiavaranto sekä helpottaa uintia.
• Jääkarhun etujalat ovat vahvoja ja toimivat uidessa airoina.
• Takajalat taas antavat vauhtia ja toimivat peräsimenä.
• Jalkapohjat ovat karvaiset ja niissä on paksuja mustia ihoalueita, joiden tehtävänä on antaa kitkaa liukkaalla jäällä sekä pitää lämpöä.
• Etutassujen varpaiden väleissä on ns. uimanahat, jotka helpottavat uintia.
• Jääkarhulla on n. 5 cm:n pituiset vahvat kynnet, joilla voi hajottaa jäätä, napata saalista ja kaivaa luolaa.
• Suuri mahalaukku mahduttaa ja pystyy sulattamaan kerralla paljon rasvaista ravintoa.
• Jääkarhu elää energiaa säästäen – esimerkiksi liikkuu hitaasti, noin 4 kilometriä tunnissa.
• Pitkä kaula ja kuono lämmittävät hengitysilman ennen keuhkoihin pääsyä.
• Pienet korvat vähentävät lämpöhäviötä.
• Silmät on peitetty kalvolla, joka suojaa niitä auringonvalolta.
• Jääkarhu pystyy yhtäjaksoisesti sukeltamaan jopa kolme minuuttia, jolloin sieraimet sulkeutuvat.