Elinympäristö
Jääkarhun levinneisyys ja elinympäristö
Jääkarhut elävät pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla, jotka ovat Kanadan, Venäjän, Norjan, Tanskan (Grönlanti) ja Yhdysvaltain hallinnassa. Jääkarhuja on yhteensä arviolta 22 000–31 000 yksilöä, joista 60–80 prosenttia asuu Kanadan pohjoisalueella.
Jääkarhujen tarkkailu ja tieteellinen tutkiminen on antanut meille paljon tärkeää tietoa. Arktisilla alueilla on rekisteröity yhteensä 19 jääkarhujen osapopulaatiota. Radiolähettimien avulla on nykyään mahdollista seurata jääkarhujen vaellusreittejä, jotka usein ylittävät populaation asuinalueen rajat. Jääkarhut vaeltavat yleensä yksin, vain emokarhu kulkee pentujensa kanssa. Ruokaa, parittelukumppania tai sopivia elinolosuhteita etsiessä jääkarhut voivat kulkea satoja tai jopa tuhansia kilometrejä vuodessa. Jääkarhujen seuranta antaa tietoa siitä, millaisia elintapojen muutoksia ja mukautumisia aiheuttaa ilmaston lämpeneminen, muuttuvat jääolosuhteet ja ruokavalio.
Jääkarhut tekevät kausiluonteisia vaelluksia ja niiden kulkureitit ovat pitkälti vakiintuneita. Myös elinpaikan valinta on kausiluonteinen eli jääkarhu pysyy tietyn kauden tietyllä alueella. Vuoden kuluessa käytetyt elinpaikat ja vaellusreitit muodostavat eläimen ns. kotialueen. Toisin sanoen, jääkarhut harrastavat ”pendelöintiä”. Jääkarhujen koti- ja kulkualueen koko vaihtelee suuresti yksilöittäin, riippuen konkreettisen eläimen saalistustavoista sekä elinalueesta ja siellä vallitsevista jääolosuhteista. Joidenkin karhujen kulkualue saattaa olla jopa yli 500 000 km2, kun taas muut yksilöt selviytyvät hyvin vain muutaman tuhannen neliökilometrin alueella. Jääkarhun tavanomainen kotialue on kooltaan 100–200 tuhatta neliökilometriä. Vertailuksi voi muistuttaa, että Viro on pinta-alaltaan 45 215 km2 ja Suomi 338 424 km². Jääkarhun vuosittaisen vaellusreitin pituus voi olla jopa yli 6000 km. Niillä yksilöillä, jotka asustelevat suurilla jääkentillä, jossa jään liikkeet ovat suurempia, on yleensä suurempi kotialue kuin niillä, jotka asuvat pääasiassa rannikkoalueilla, lahdissa ja salmissa.
Jääkarhun tieteellinen nimi Ursus maritimus tarkoittaa kirjaimellisesti meren karhua. Tämä kuninkaallinen eläin on tietenkin vaikuttanut myös ihmisiin, heidän uskomuksiin ja perinteeseen. Eri kansat ovat kutsuneet jääkarhua eri nimillä: valkoisen meren hirvi, hylkeiden kauhu, jäävuorten ratsastaja, valaiden hukka, jäälautan matruusi. Saamelaiset ovat käyttäneet jääkarhusta nimiä jumalan koira tai vanha mies turkissa. Entisaikoina jääkarhua kunnioitettiin siinä määrin, ettei sitä saanut kutsua oikealla nimellä. Eskimolaiset inuitit kutsuivat jääkarhua nimellä Nanook. Siperian heimot taas ovat käyttäneet siitä nimiä Gyp tai Orqoi, mikä tarkoittaa isoisää ja isäpuolta. Se on merkki kunnioituksesta ja pelosta. 19. vuosisadan valaanpyytäjät kutsuivat jääkarhua sen hitaan ja kömpelön kävelyn vuoksi talonpojaksi. Venäläiset kutsuvat jääkarhua valkoiseksi karhuksi.
Jääkarhujen käyttäytymisessä ja keskinäisessä kommunikoinnissa on vielä paljon tutkimisen varaa. Aikuiset jääkarhut ovat hyvin varovaisia ja luonteeltaan yksineläjiä. Ne välttävät kohtaamisia ja voivat olla aggressiivisia toisiaan kohtaan, mutta niitä on nähty myös leikkimässä keskenään. Jääkarhun “viestintävälineet” ovat kehonkieli, äänet ja hajumerkit.